Yrityksen omistaminen yhdessä muiden kanssa perustuu luottamukseen. Yhtiökumppanit luottavat, että kaikki toimivat yhteisen edun mukaisesti, kantavat vastuunsa ja tekevät päätöksiä yrityksen parhaaksi. Niin kauan kuin suunta on yhteinen ja liiketoiminta kehittyy odotetusti, tätä luottamusta ei välttämättä osata kyseenalaistaa eikä tarvetta osakassopimuksen laatimiseksi tunnisteta lainkaan. Vaikka osakeyhtiölaki ja yhtiöjärjestys luovat yhtiön toiminnalle juridiset puitteet, ne eivät ota kantaa osakkaiden välisen yhteistyön yksityiskohtiin.

Kun osakkaita on yhtiössä enemmän kuin yksi, osakassopimuksen rooli on keskeinen.

Osakassopimus luo pelisäännöt tukemaan paitsi yhtiön tavanomaista liiketoimintaa, myös niitä vaikeita keskusteluita, joita tulee käytäväksi tilanteiden ja odotusten muuttuessa. Yritys kasvaa, osakkaiden roolit elävät ja tavoitteet voivat eriytyä ja joskus myös näkemykset ajautuvat ristiriitaan. Näissä hetkissä ei enää riitä, että “asiat on aina hoidettu hyvässä hengessä”. Tarvitaan ennalta sovitut säännöt siitä, miten päätöksiä tehdään ja miten erimielisyydet ratkaistaan.

”Miten menetellään tilanteessa, kun yritys kasvaa ja liikevaihto nousee, mutta yksi osakkaista haluaa ulos? Saanko myydä, milloin ja kenelle, mihin hintaan? Saanko siirtyä suoraan kilpailijalle?”

”Tai miten menetellään tilanteessa, jossa yksi avainosakkaista ei enää tee töitä, vaikka yhtiötä perustettaessa tarkoituksena oli yhdenvertaiset työpanokset? Toisaalta tarkoituksena on myös voinut olla pienentää osakkaiden roolia yhtiössä myöhemmässä vaiheessa.”

Suurin riski ei useinkaan ole se, että asiat muuttuvat, vaan se, että muutokseen ei ole varauduttu.

Hyvin laadittu osakassopimus ei perustu epäluottamukseen. Osakkuus alkaa luottamuksesta ja tämä luottamus tulee kirjata sopimukseen. Osakassopimus tekee näkyväksi ne odotukset ja toimintamallit, joihin osakkaat sitoutuvat myös silloin, kun yhteisymmärrys ei ole itsestäänselvyys.

Hyvä sopimus ei estä riitoja, mutta tekee niistä hallittavia.