Julkisten hankintojen lainsäädäntökentällä on menossa muutoksen tuulia. Odotellessamme kansallisen hankintalainsäädäntömme uudistuksen etenemistä, olemme saaneet valaistusta hankintalain (laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista 1397/2016) sidosyksikköasemaa koskevaan arviointiin Euroopan unionin tuomioistuimen (”EUT”) 15.1.2026 antamassa tuomiossa C-692/23, jossa on kysymys sidosyksikön ulosmyyntirajojen määrittelystä. Tuomio koskee sidosyksikköasemassa olevaa emoyhtiötä. EUT ei ota kantaa siihen, kuinka sidosyksikköasemassa olevan tytäryhtiön ulosmyyntiä arvioidaan.

Hankintalakia ei sovelleta hankintaan, jonka hankintayksikkö tekee sidosyksiköltään. Hankintalaki asettaa edellytykset, joiden mukaan arvioidaan, onko kysymyksessä hankintalain mukainen sidosyksikkö. Yksi näistä edellytyksistä on sidosyksikön ulosmyyntiä koskeva rajoitus. Sidosyksikön ulosmyynti muille kuin määräysvaltaa käyttäville hankintayksiköille on rajattu enintään 5 %:iin ja 500.000 euroon liiketoiminnasta.

EUT on nyt linjannut tuomiossaan, että ulosmyyntirajojen ylittyminen arvioidaan emoyhtiön osalta konsernitasolla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että laskettaessa konsernin emoyhtiön osalta liikevaihdon ulosmyynnin osuutta, arvioinnissa otetaan huomioon emoyhtiön ulosmyynnin lisäksi myös emoyhtiön tytäryhtiöiden ulosmyynti. EUT:n mukaan sidosyksikkösääntelyn tavoitteiden toteutuminen ei voi jäädä riippuvaiseksi konsernin rakenteesta. Toisenlainen tulkinta johtaisi siihen, että ulosmyyntirajoja voitaisiin kiertää jakamalla toimintoja keinotekoisesti tytäryhtiöille.

EUT:n tuomio tulee jatkossa ottaa huomioon emoyhtiöiden sidosyksikköasemaa koskevissa arvioineissa. Tämä johtaa isoon tulkintamuutokseen myös Suomessa, jossa on perinteisesti katsottu, ettei markkinoilla toimivalla tytäryhtiön ulosmyynnillä ole vaikutusta emoyhtiön sidosyksikköasemaan. Tulkintamuutoksen myötä emoyhtiön sidosyksikköaseman säilyttäminen voi johtaa tytäryhtiörakenteiden purkamiseen.