Korkein oikeus on antanut odotetun ennakkoratkaisunsa KKO 2025:3 YSE 1998 -ehtojen 30 §:n mukaisesta takuuajan jälkeisestä vastuusta urakoitsijan törkeän laiminlyönnin perusteella. Ennakkopäätöstä on odotettu rakennusalalla mielenkiinnolla ja korkeimmalta oikeudelta on toivottu täsmennystä siihen, mille tasolle törkeän laiminlyönnin raja asetetaan rakennusurakoissa. Ennen nyt annettua ennakkoratkaisua korkein oikeus oli ottanut ratkaisussa KKO 2016:79 kantaa YSE 1998 -ehtojen 30 §:n mukaiseen laadunvarmistuksen olennaisen laiminlyönnin tulkintaan.

Tapauksessa oli kyse asunto-osakeyhtiön kerrostalossa suoritetusta käyttövesiputkien uusimista koskevasta urakasta, johon sovellettiin YSE 1998 -ehtoja. Kerrostalon yhdessä huoneistossa havaittiin urakan takuuajan päättymisen jälkeen vesivuoto, joka aiheutti vahinkoa kerrostalon rakenteisiin ja myös muihin kerrostalon huoneistoihin. Vesivuodon katsottiin aiheutuneen käyttövesijohdon läpiviennin tiivistyksen virheestä. Asiassa oli riidatonta, että tilaaja ei ollut voinut kohtuuden mukaan havaita läpivientien tiivistysten virheitä vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana.

Korkeimmassa oikeudessa arvioitavana ennakkoratkaisukysymyksenä oli, oliko virhe, jonka urakoitsija oli tehnyt käyttövesiputkien läpivientien tiivistämisessä, aiheutunut sen törkeästä laiminlyönnistä.

Korkein oikeus totesi ratkaisussaan, että laiminlyönnin törkeyden arviointi on viime kädessä tapauskohtaista kokonaisarviointia. Yleisellä tasolla törkeänä huolimattomuutena voidaan pitää tietoista piittaamattomuutta vahingon välttämiseksi tarpeellisista huolellisuusvaatimuksista. Huolimattomuutta voidaan pitää törkeänä myös silloin, kun osapuoli on ilmeisesti ja olennaisessa määrin poikennut häneltä vaadittavasta huolellisuudesta.

Laiminlyönnin törkeyden arvion yhdeksi lähtökohdaksi on korkeimman oikeuden mukaan otettava urakoitsijan urakkasopimuksen mukainen suoritusvelvollisuus sekä se, kuinka paljon urakoitsijan virheellinen menettely on poikennut asianmukaisesta urakkasuorituksesta.

Arvioinnille luontevan lähtökohdan muodostavat urakoitsijaa velvoittava lainsäädäntö, urakoitsijan työsuoritusta koskevat sopimusmääräykset sekä hyvä rakennustapa. Urakoitsijalta vaadittavan huolellisuuden taso määräytyy korkeimman oikeuden mukaan osaltaan myös urakkasuoritukseen liittyvän vahinkoriskin eli vahingon todennäköisyyden ja seurauksen vakavuuden perusteella. Korkeimman oikeuden mukaan erityistä ammattitaitoa vaativan urakan suorittajalta voidaan perustellusti edellyttää tavanomaista suurempaa huolellisuutta. Törkeysarvioinnissa voidaan antaa merkitystä myös esimerkiksi urakoitsijan virheiden lukumäärälle ja mahdolliselle toistuvuudelle.

Ratkaistavassa tapauksessa korkein oikeus katsoi, että käyttövesiputkien läpivientien tiivistäminen oli ollut olennainen osa urakoitsijan työsuoritusta, kun otettiin huomioon vesi- ja viemärilaitteistoja koskevat rakentamismääräyskokoelman määräykset ja ohjeet sekä urakkaan liittynyt LVI-työselostus. Urakkaan kuului kerrostalon 72 huoneistoa, joista käyttövesiputkien tiivistys oli ollut puutteellinen 52 huoneistossa, tiivistystä ei voitu tarkistaa 18 huoneiston osalta ja tiivistys oli ollut kunnossa kahdessa huoneistossa.

Korkein oikeus totesi, että urakoitsijan suoritus oli toteutettu LVI-rakentamista koskevien rakennusmääräysten, urakkasopimuksen, LVI-työselostuksen ja siten myös hyvän rakennustavan vastaisesti. Urakoitsijan virheestä oli aiheutunut vesivahinko tilaajan omistamassa rakennuksessa. Kun otettiin huomioon, että urakoitsija oli rikkonut urakkasopimusta menettelemällä rakentamismääräyskokoelman määräysten ja ohjeiden sekä LVI-työselostuksen vastaisesti ja virhe oli toistunut useissa huoneistoissa, Korkein oikeus katsoi, että urakoitsijan suoritus oli selvästi poikennut siitä, mitä ammattitaitoiselta ja huolellisesti toimivalta urakoitsijalta voidaan edellyttää. Vahingonvaara oli ollut myös ilmeinen.

Korkeimman oikeuden perustelut mukailevat jo oikeuskirjallisuudessa vakiintuneita tulkintoja laiminlyönnin törkeyden arvioinnista. Perusteluissa on merkittävällä tavalla kiinnitetty huomiota urakkasuorituksen sisältöön ja siihen liittyvään vahinkoriskiin. Ratkaisun perusteella urakoitsijalta vaadittavan huolellisuuden taso on sitä korkeampi, mitä suurempia riskejä menettelyyn liittyy. Laiminlyönnin törkeyden tasoa voidaan ratkaisun perusteella pitää rakennusalalla suhteellisen matalana. Jotta laiminlyöntiä olisi pidettävä törkeänä, ei välttämättä edellytetä, että urakoitsija toimisi työtä suorittaessaan lähes tietoisesti tai vähintäänkin vakavan välinpitämättömästi, vaan törkeä laiminlyönti voi tulla kyseeseen myös virheen vakavuuden perusteella. Ennakkopäätös korostaa urakoitsijan asiantuntemuksen merkitystä työsuoritusten laatua arvioitaessa. Tilaajalla on oikeus edellyttää erityistä ammattitaitoa vaativan urakan suorittajalta tavanomaista suurempaa huolellisuutta.