Edellisessä kirjoituksessamme  Vastuullisuus ja kestävyys nykysääntelyn keskiössä käsittelimme kestävyys- ja vastuullisuusraportoinnin kehittymistä. Viime vuosina sääntelyn suuntaus on ollut selkeä: yhä useammat säädökset, kuten kestävyys- ja raportointisäädökset, korostavat yritysten vastuuta niiden käyttämistä toimitusketjuista. Vastuu toimitusketjusta tarkoittaa sitä, että yrityksen on tunnistettava omaan toimintaansa liittyvien riskien lisäksi toimittajiensa toimintaan kohdistuvia riskejä ja vastattava sekä omista että toimitusketjuissa ilmenevistä lainsäädännön vastaisista toimista. Tämä tarkoittaa sitä, että jos yritys kuuluu sääntelyn soveltamisalaan, myös sen toimitusketjujen toimintaa arvioidaan osana yrityksen toiminnan lainmukaisuutta.

Lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien yritysten vastuu toimitusketjuista on korostanut toimitusketjujen merkitystä. Sopimuksissa on jo ennestäänkin tunnistettu toimitusketjujen toiminnan vaikutus sopimuskumppanin toimintaan, mutta lainsäädäntömuutosten myötä periaatteelliset kestävyyteen ja vastuuseen liittyvät ehdot ovat muuttuneet aiempaa enemmän toiminnallisiksi velvoitteiksi. Toimittajilta vaaditaan esimerkiksi kestävyyteen ja vastuullisuuteen liittyvien tietojen raportoimista sopimuskumppanille sekä erilaisten valvontajärjestelmien luomista. Lainsäädäntömuutokset ovat siten korostaneet oman roolin tunnistamista ketjussa ja tämän roolin vaikutuksen arvioimista osana sopimuksia ja käytännesääntöjä (Code of Conduct).

Miten yritysten roolit sitten vaikuttavat sopimusneuvotteluihin? Yrityksen toimitusketjun rooleja voidaan luokitella usealla eri tavalla. Toimitusketjuun kuuluvat toimijat voidaan jakaa esimerkiksi hankintaan (purchasing), valmistukseen (manufacturing), varastonhallintaan (inventory management), kysyntäsuunnitteluun (demand planning), varastointiin (warehousing), kuljetukseen (transportation), sekä asiakaspalveluun (customer service). Yritysten tuleekin tunnistaa toimitusketjunsa eri toimijat ja varmistaa, että niiden toiminta on muun ohella myös vastuullisuussääntelyn mukaista. Tämä voi tarkoittaa (roolista riippuen) varsin erilaisia velvoitteita. Esimerkiksi kuljetusroolissa olevien tulisi kiinnittää huomiota kuljetukseen käytettävän kaluston ja polttoaineiden kestävyyteen. Valmistajien ja jalostajien roolissa puolestaan korostuvat erityisesti työolosuhteet ja käytettävät energialähteet, kun taas myynnistä vastaavien tulee kiinnittää huomiota mm. hyvään kauppatapaan sekä lahjusten ja kiellettyjen kilpailutoimien (kuten kartellit) välttämiseen.

Jatkossa toimittajien ja alihankkijoiden on syytä tunnistaa oma rooli osana laajempaa toimitusketjua. Roolin tunnistamisella voidaan keskittyä toimittajan tai alihankkijan kannalta olennaisten velvoitteiden rajaamiseen sopimuksissa.