Yritystoiminnan vastuullisuuteen ja kestävyyteen liittyvä sääntely on ollut keskiössä viime vuosina, sillä useita näihin teemoihin liittyviä säädöksiä on tullut lisää. Tämä kirjoitus on ensimmäinen osa kolmeosaisesta postaussarjasta yritysten kestävyyssääntelyyn liittyvistä teemoista. Ensimmäinen osa keskittyy vuosi sitten (1.1.2024) sovellettavaksi tulleeseen CSRD-direktiiviin (Corporate Sustainability Reporting Directive) eli yritysten kestävyysraportointidirektiiviin sekä sitä tukeviin säädöksiin ja standardiin.
CSRD-direktiivi toi mukanaan velvollisuuden raportoida yrityksen toiminnan vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön. Direktiivi on osa EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa, jonka tarkoituksena on saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä. Välillisten vaikutustensa myötä direktiivi ulottuu aiempaa useampaan yritykseen, mikä tukee myös vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita ilmastoneutraalisuuden suhteen. Aiemmin yli 500 henkeä työllistäneet yritykset raportoivat NFRD:n (Non-Financial Reporting Directive) mukaisesti kestävyyteen liittyvistä asioista, mutta raportoituja väitteitä ei tarkastettu eivätkä velvollisuudet koskeneet käytännössä kuin harvoja yrityksiä. Soveltamisalan laajentumisen johdosta myös suuryritykset, listatut pk-yritykset sekä osa EU:n ulkopuolisista yhtiöistä kuuluvat CSRD-direktiivin soveltamisalaan. Säädöksen on arvioitu koskevan suoraan soveltamisalan perusteella kymmeniä tuhansia yrityksiä Euroopassa sekä välillisesti vielä useampaakin yritystä. Säädöksen pääasiallisena tarkoituksena on toimia työkaluna kestävien investointien paremmassa kohdentamisessa sijoitusrahastoille ja muille finanssimarkkinatoimijoille. Käytännössä se tapahtuu CSRD-direktiivin asettamien pakottavien raportointivelvoitteiden kautta.
CSRD-direktiivin raportointivelvoitteiden tarkemmasta sisällöstä on säädetty Euroopan unionin komission delegoimassa ESRS-standardissa (European Sustainability Reporting Standards). ESRS-standardin mukaan yrityksen tulee raportoida erilaisista kestävyyteen liittyvistä kokonaisuuksista ja ns. ESG-vaikutuksista, joita ovat taloudelliset ja ympäristövaikutukset (Environmental), sosiaaliset vaikutukset (Social) sekä hallinnolliset vaikutukset (Governance). Raportointi tulee varmentaa tilintarkastajalla. Koska ESRS-standardi täydentää CSRD-direktiivin sisältöä, se koskee vain CSRD-direktiivin soveltamisalaan kuuluvia yrityksiä. Vaikka pk-yritykset jäävät soveltamisalan ulkopuolelle, EFRAG (European Financial Reporting Advisory Group) on kehittänyt pk-yrityksille vastuullisuustiedon keräämisen ja raportoinnin helpottamiseksi oman VSME-standardin (voluntary sustainability reporting standard for non-listed SMEs). VSME-standardin noudattaminen on vapaaehtoista, eikä standardiin liity samanlaista velvoittavuutta kuin mitä CSRD-direktiivillä ja sitä täydentävällä ESRS-standardilla on. VSME-standardi voi kuitenkin helpottaa pk-yritysten sopimusneuvotteluita kestävyyteen liittyvien raportointivelvoitteiden osalta, sillä VSME-standardi on laadittu kohdennetusti CSRD-direktiivin soveltamisalan ulkopuolisille pk-yrityksille, jolloin siinä asetettuja velvoitteita voitaisiin pitää raameina erilaisten kestävyys- ja vastuullisuusvaatimusten kohtuullisuudelle.
Vaikka yritys ei suoraan kuuluisikaan CSRD-direktiivin soveltamisalaan, raportointivelvolliset yritykset joutuvat käytännössä keräämään dataa oman toimintansa ohella niiden arvo- ja toimitusketjusta. Siten kaikkien toimijoiden, jotka ovat osana direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten tuotteiden tai palveluiden tuottamista, tulee yhä enenevissä määrin tuottaa tietoa raportointivelvollisille yrityksille. Tämä auttaa raportointivelvollisia yrityksiä ymmärtämään paremmin toimintaansa kohdistuvia kestävyys- ja vastuullisuusriskejä ja raportoimaan niistä oikein. Näin ollen CSRD-direktiivin käytännön vaikutus on todellinen myös sen soveltamisalan ulkopuolelle jääviin pk-yrityksiin. Direktiivin sisällön pääpiirteittäinen tunteminen on tärkeää.
CSRD-direktiivin käytännön vaikutuksia on jo sopimustasollakin havaittavissa, sillä direktiivin soveltamisalaan kuuluvat yritykset ovat mm. tiukentaneet käytännesääntöjensä (Code of Conduct) ehtoja sekä ottaneet osaksi sopimuksia sopimuskumppania velvoittavia kestävyyteen liittyviä raportointi- ja dokumentointivelvoitteita. Aikaisemmin kestävyysraportointiin liittyvät vaatimukset olivat usein käytännesääntöihin liitettyjä laveita ehtoja, joihin ei liitetty tiukempia vaatimuksia tai sanktiouhkaa ehdon täyttämiseksi. Nykyisin kestävyyteen liittyvien ehtojen noudattamisen sitouttamiseksi asetetaan kovia sopimussakkoja tai purkuoikeuksia. Velvoitteet halutaan usein myös ulottaa sopimuskumppanin omiin toimitusketjuihin. Yritysten onkin kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota siihen, mitkä ovat toimitusketjussa juuri oman roolin kannalta tärkeitä asioita, joihin ne voivat vaikuttaa. Yritysten on myös tarpeen hahmottaa, miten ne voivat sitouttaa omia alihankkijoitaan sääntelyn tai omien sopimusvelvoitteidensa täyttämiseksi. Vastuullisuus ja kestävyys kuuluvat kaikille.