Hallituksen esitys (HE 222/2020) muuttaa työsopimuslain kilpailukieltosopimuksia koskevaa säännöstä. Muutosten myötä kaikkien kilpailukieltosopimusten tekemisestä seuraa aina työnantajan velvollisuus maksaa työntekijälle korvausta siltä ajalta, kun työntekijä ei voi käyttää ammattitaitoaan. Muutokset tulevat voimaan 1.1.2022.

Nykytila

Kilpailukieltosopimukset ovat sallittuja tilanteissa, joissa niiden solmimiselle on erityisen painava syy.  Hallituksen esityksen mukaan kilpailukieltosopimusten enimmäiskestoa ei tulla muuttamaan. Kilpailukielto voidaan siten edelleen solmia enintään vuodeksi erityisen painavasta syystä.

Nykyisen lainsäädännön mukaan työnantaja on voinut solmia enintään kuuden kuukauden kilpailukieltosopimuksia ilman korvausvelvollisuutta. Työantaja on velvollinen suorittamaan kohtuullisen korvauksen työntekijälle ainoastaan yli kuuden kuukauden pituisesta kilpailukieltoajasta.

Ehdotetut muutokset

Muutokset kohdistuvat työnantajan pakolliseen korvausvelvollisuuteen rajoitusajalta, työntekijälle maksettavan korvauksen määrään ja sen maksuajankohtaan.  Työnantajalle annetaan myös oikeus irtisanoa kilpailukieltosopimus. Lainsäädäntömuutosten tarkoituksena on pakollisen korvausvelvollisuuden myötä vähentää tarpeettomien kilpailukieltosopimusten solmimista.

Hallituksen esityksen mukaan työnantajan korvausvelvollisuus jaetaan enintään kuuden kuukauden sekä yli kuuden kuukauden rajoitusaikaan. Enintään kuuden kuukauden kilpailukielloissa työnantajat ovat velvollisia maksamaan korvauksena 40 % työntekijän palkasta rajoitusajalta.  Jos kilpailukieltoaika on yli kuusi kuukautta, korvaus on vastaavasti 60 % rajoitusajan palkasta. Työntekijälle maksettava korvaus tulee maksaa rajoitusajan kuluessa työsuhteen aikana noudatetuin palkanmaksukausin. Korvauksen maksamisajankohdasta ei voida sopia toisin kilpailukieltosopimuksen solmimishetkellä. Työntekijän irtisanoutuessa osapuolilla on kuitenkin oikeus sopia korvauksen maksuajankohdista toisin.

Työnantajalla on oikeus irtisanoa kilpailukieltosopimus silloin, kun tarve kilpailukieltosopimukselle muuttuu työsuhteen aikana. Työnantaja ei voi kuitenkaan irtisanoa kilpailukieltosopimusta enää sen jälkeen, kun työntekijä on irtisanoutunut. Kilpailukieltosopimuksen irtisanomisaika on vähintään kolmasosa kilpailukieltosopimuksessa sovitun rajoitusajan pituudesta. Irtisanomisajan tulee kuitenkin aina olla vähintään kaksi kuukautta.

Uusi sääntely koskee myös ennen muutosten voimaantuloa solmittuja kilpailukieltosopimuksia. Vanhoihin kilpailukieltosopimuksiin sovelletaan nykyistä sääntelyä vielä siirtymäajan 1.1.2022—31.12.2022. Siirtymäajan jälkeen sovelletaan uutta lainsäädäntöä. Siten myös vanhat kilpailukieltosopimukset tulevat ”maksullisiksi” vuoden 2023 alusta alkaen.

Miten yritysten tulisi valmistautua muutoksiin?

Jokaisen yrityksen kannattaa selvittää, onko yrityksessä solmittu kilpailukieltosopimuksia. Työnantajien tulee arvioida, millaisissa työrooleissa kilpailukieltosopimuksia käytetään ja kuinka pitkä rajoitusaika on tosiasiassa tarpeellinen. Tarpeettomat, nykyisen lainkohdan voimassaoloaikana solmitut kilpailukieltosopimukset tulisi irtisanoa siirtymäaikana. Siirtymäaikana työnantajilla olisi oikeus irtisanoa tarpeettomat kilpailukieltosopimukset ilman irtisanomisaikaa.

Työnantajien voi olla tarpeen myös neuvotella ja sopia uudelleen työsopimusten kilpailukieltoehtojen muuttamisesta esimerkiksi rajoitusajan keston osalta. Jatkossa työnantajien kannattaa seurata solmittujen kilpailukieltosopimusten tarpeellisuutta koko työsuhteen ajan. Lisäksi yritysten työsopimuspohjat on hyvä päivittää vastaamaan uutta lainsäädäntöä.

Kirjoitti: Eveliina Laajisto